Ajatuksia kulttuurista, demokratiasta ja vapaudesta

Poliittisia keppihevosia

Mitä yhteistä on lasten turvallisuudella, rasismilla ja terrorismilla?

Aivan oikein. Muunmuassa näihin kolmeen perusteluun vedotaan säännöllisin väliajoin kun on tarvis saada ajettua lävitse omaa agendaa palvelevia lakialoitteita. Rasismiin vedoten pyritään rajoittamaan sananvapautta ja terrorismiin (tai kotimaisittain koulusurmiin) viitataan jos on kova halu päästä kaventamaan yksityisyyden suojaa. Lapsien turvallisuus puolestaan on varsinainen lottovoitto - Siihen vetoamalla voi perustella miltei mitä tahansa. Välillä tuntuu että jopa aivan käsittämättömiä tavoitteita sisältävät aloitteet saavat päättäjiltä myönteisen vastaanoton kunhan vain ensimmäiselle sivulle laitetaan kuva itkevästä lapsesta ja vakuutetaan lujasti kuinka juuri tämä aloite tähtää lapsien suojelemiseen kaikelta pahalta.

Yksi surullisimmista esimerkeistä on Smile 29 nimellä kulkeva kannanotto "nopean hälytyksen järjestelmään pedofiilien ja seksuaalirikollisten torjumiseksi". Kauniista otsikosta huolimatta kannanoton sisältö on erittäin pelottavaa luettavaa. Kannanottoon sisältyy vaatimus teletallennusdirektiivin laajentamisesta koskemaan myös internetin hakukoneita - eli tieto siitä mitä kukin käyttäjä on hakukoneella hakenut pitäisi säilyttää poliisia varten 6-24 kuukautta. Lisää kannanotosta voi lukea mm. kannanoton kampanjasivulta, Tapani Tarvaisen blogikirjoituksesta ja piraattimeppi Christian Engströmin blogista. (Christianin blogista löytyy myös varsin mainio kirjoitus lapsipornon käyttämisestä tiedostojen jakamista vastustavien lakien edistämiseen.)

Valitettavasti myös täällä meillä Suomessakin hallitaan tämä jalo taito. Viimeisimpänä aiheen tiimoilta on kunnostautunut kristillisdemokraattien kansanedustaja Leena Rauhala. Rauhala järkyttyi Suomessa lähitulevaisuudessa julkaistavasta Sweep-kirjasarjasta jopa siinä määrin että jätti aiheesta kirjallisen kysymyksen. Huolestuttavinta tässä kirjallisessa kysymyksessä oli mielestäni kohta "Tällaista materiaalia sisältävää kirjaa ei tulisi lainkaan julkaista Suomessa, sillä kirjassa on Suomen lain vastaisia toimia, joita esitetään nuorille täysin normaaleina." Jos oikeasti sensuroisimme pois kaiken kirjallisuuden  (tai vaikkapa samaan tahtiin myös musiikin ja elokuvat) joiden kohderyhmään kuuluu alaikäisiä ja jotka sisältävät "Suomen lain vastaisia toimia" - tässä tapauksessa siis päihteiden käyttöä alaikäisenä. Kuinka paljon nuorille suunnattua kulttuuria jäisi jäljelle? Kulttuurin, myös nuorille suunnattujen teosten, tulee pystyä tarvittaessa käsittelemään myös elämän nurjia puolia. Valitettavasti monet nuoret käyttävät alkoholia myös ihan oikeassa elämässä - miksi näitä nuorten vapaa-ajalla varmasti vastaan tulevia ilmiöitä ei saisi käsitellä kirjallisuudessa? Antaako ilmiön piilottaminen avointa keskustelua paremmat valmiudet nuorille kohdata näitä ilmiöitä omassa elämässään? Rauhalan aloitetteesta kannattaa lukea myös Kaj Sotalan blogista, eikä myöskään kannata unohtaa Mike Pohjolan vastinetta Viini ja moniavioisuus pois lasten kirjoista!

Onneksi tämän ilmiön haittoja on loppujen lopuksi erittäin helppo lieventää. Tälläinen erittäin kyseenalaisten tavoitteiden ajaminen kauniilta ja yleviltä vaikuttavien otsikoiden alla toimii vain ja ainoastaan silloin kun päättäjät perehtyvät käsiteltäviin asioihin huolimattomasti ja tekevät päätöksensä puhtaasti mielikuvien ja otsikoiden pohjalta konkreettisista pykälistä tai seurauksista välittämättä.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

Toimituksen poiminnat