*

Ajatuksia kulttuurista, demokratiasta ja vapaudesta

Halla-ahon perussuomalaiset: marginaaliin vai vaalivoittajiksi?

  • Kuvio 1: Hajuton ja mauton kampanja
    Kuvio 1: Hajuton ja mauton kampanja
  • Kuvio 2: Räväkkä, tunteita herättävä kampanja
    Kuvio 2: Räväkkä, tunteita herättävä kampanja

Moni tuntuu pitävän varmana, että nyt kun perussuomalaiset nostivat puolueen "Soinilaisia" jyrkemmän nuivan siiven valtaan puolue ajautuu marginaaliin, ja romahtaa seuraavissa vaaleissa lopullisesti. Eihän siinä, sopii minulle varsin mainiosti mikäli näin sattuu käymään, mutta valitettavasti tällaista lopputulosta ei voi pitää missään määrin varmana. 

Perussuomalaiset kasasivat jytkynsä ilmapiirissä jossa kaikki kilpailijat ja huomattava osa mediaa toitotti kovaan ääneen selvää viestiä "nuo ovat pahiksia, ei heitä voi äänestää, he eivät saa saada valtaa". Sillä ovatko nämä  väittämät totta vai ei, ei valitettavasti ole kovinkaan kummoista merkitystä. Jyrkkä vastustus muuttui massiiviseksi näkyvyydeksi ja sitä kautta myös kannatuksen kasvuksi ja vaalivoitoksi. Väitän että moni suhteellisen välinpitämätön, perusuomalaisten meininkiä  hiljaisesti symppaava,  yleensä nukkumaan jäävä äänestäjä sai kimmokkeen lähteä äänestämään nimenomaan vastustuksesta, ei perussuomalaisten omasta kampanjasta.

Markkinoinnissa, oli sitten kysymys poliittisesta toiminnasta tai kaupallisista tavoitteista, suurin vihollinen on välinpitämättömyys. Tästä syystä valitettavan helposti käy niin että "ihan kiva" kampanja jää räväköiden, yksinkertaistavien tai populististen viestien jalkoihin. Karusti yksinkertaistamalla voidaan äänestäjien suhde johonkin puolueeseen jakaa ryhmiin:

1) Kannattaa aktiivisesti / toimii puolueessa

2) Äänestää

3) Symppaa, mutta ei vaivaudu äänestämään (tai valitsee kuitenkin toisen puolueen)

4) ei kannata

5) vastustaa äänekkäästi

Usein on, etenkin jäykemmissä ja perinteikkäämmisä organisaatioissa, tapana ennenkaikkea varoa tuota vitosryhmää - joka kovaan ääneen pahoittaa mielensä lehtien yleisönosastoilla ja sosiaalisen median ihmeellisessä maailmassa.  Seurauksena on hajuttomia ja mauttomia kampanjoita - joissa viljellyistä latteuksista puolueita ei erota toisistaan mikäli logoa ei ole printattu paperin yläkulmaan.  "Tulevaisuuden huolenpito", "inhimillisempi ote", "Arjesta se alkaa", "Lähellä sinua" ja niin edelleen.

Lopputuloksena reaktiot jakautuvat jotakuinkin kuvan 1 mukaisesti: Harva pahoittaa mielensä, mutta harva myöskään innostuu aktivoitumaan. Tällainen taktiikka voi toimia puolueelle jolla on laaja kannatuspohja jo entuudestaan ja tavoitteena on säilyttää nykyiset asemat. Tällöin vaalitulos heittelehtii lähinnä sen mukaan onko viimeisimmät vuoden kuluneet oppositiossa vai hallituksessa, joka määrittää sen mihin kohti ryhmien 2 ja 3 välinen jakolinja osuu. Etenkin demarit ja keskusta menneet tätä tietä monissa vaaleissa.

Toista vaihtoehtoa ovat viime aikoina edustaneet ennenkaikkea persut, mutta myös vihreät ja vasemmistoliitto ovat tällä kunnostautuneet. Räväkät avaukset ja polarisoivat linjaukset suututtavat osan, mutta saavat myös porukkaa paremmin liikkeelle.

Seurauksena (kuvio 2) janan keskelle jäävät välinpitämättömät vähenevät samalla kun sekä äänekkäästi tukevien ja vastustavien määrät kasvavat. Tämä vaatii pelisilmää sen suhteen kuinka pitkälle voi mennä, mutta toimii puolueelle joka haluaa rikkoa vallitsevaa tasapainoa. Kovaan ääneen vastustavat hätistelevät helposti myös kolmosryhmäläisiä uurnille puolueen puolesta. Politiikassa mikään ei ole niin hyödyllistä kuin hyvä vihollinen.

Täten myös Halla-ahon johtamat perussuomalaiset saattavat voimakkaita tunteita herättävänä ja näkyvyyttä sen mukana keräväänä ryhmänä pärjätä uurnilla paljon paremmin kuin mitä poliittiset vastustajat toivovat. 

 

-Arto Lampila

fb.com/alampila

twitter.com/artolampila

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

5Suosittele

5 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (4 kommenttia)

Käyttäjän opwallin kuva
Olli-Pekka Wallin

Allekirjoitan tämän näkemyksen. Potkimalla Persut hallituksesta tapahtuu se että seuraaviin vaaleihin mentäessä tapahtuu politiikan tsunami joka hajauttaa vanhat valtakenteet rikki.

Käyttäjän rjaaskel kuva
Risto Jääskeläinen

Sulla on paljon ideaa tuossa jutussasi.
Oikolukua: "Lopputuloksena reaktiot jakautuvat jotakuinkin kuvan 2 mukaisesti:" Varmaankin kuvan 1?

Käyttäjän artolampila kuva
Arto Lampila

Ach, höpsö virhe jäänyt. Kiitos vinkistä, korjattu.

Käyttäjän PetriPirskanen kuva
Petri Pirskanen

Olen aivan samaa mieltä. Nyt jos hallitukseen tulee joku vasemmalta olevat puolue, (SDP,Vasemmisto,Vihreät). Ja he eivätkään voi tehdä sitä kaunista polittikkaa jota hehkuttavat oppositiossa. Seuraksena seuraavissa vaaleissa kannatus tippuu taas jonnekin 10% jos siihenkään. Sdp:llä voi olla vähän korkeampi.. Mutta minne he lähtevät puoleista? Ei ainakaan hallituksessa oleviin puoluihin. Joten jää persut,nukkuvat tai jokin muu minipuolue. Esim. Te Piraatit.

Pidemmän päälle tämä oli paras tapahtuma mitä voi käydä, pidemmän päälle... Nähtiin myös "yhteistyö" kyky Keskustalta ja Kokkareilta. Eikös he ja monet muut valittaneet ettei PS pysty yhteistyöhön. No näkipä senkin tuossa. Taitaa olla muut puolueet jotka siihen ei kykene..

Lisäksi vielä kun miettii miksi PS:n kassa ei jatkeja? Vain koska Halla-Aho on johtajana.. Siis voisi sanoa että tämä on täyttä koulukiusaukseen verrattavassa oleva tapaus.. "En leiki sinun kanssasi koska....."

Halla-Aho vain olisi tahtonut että hallitus jatkaa ja toteuttaa omia suunnitelmia jotka sovittiin hallituskauden alussa. Siis toisinsanoen Kokkareet ja Keskusta olisi vetäissyt(oli jo) maton alta, eivätkä olisi( eivät olleet) pitäneet sovitusta kiinni..

Jo tämä kertoo jotain Kokkareista ja Keskustasta!

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset