Kirjabisneksen ei tarvitsisi toistaa musiikkiteollisuuden virheitä
E-kirjalukijoiden ja sitä myötä myös e-kirjojen yleistyminen on alkanut herätellä piratismikeskustelua jo pitkään koko nettipiratismi-hässäkästä melkolailla sivussa pysytelleen kirjallisuuden osalta. Valitettavasti näyttäisi siltä että kirjallisuusalan toimijat eivät ole ottaneet oppia musiikin, elokuvien tai pelien tekijöiltä, vaan aikovat onnellisesti toistaa samat virheet jotka ovat jo jarruttaneet luovien alojen nettimarkkinoiden kehitystä huomattavasti.
Tero Lehto kirjoittikin vähän aikaa takaperin blogahduksen otsikolla "Kopiosuojaus uhkaa pilata e-kirjatkin" Tekstin taustalla on varsin aiheellinen huoli DRM(Digital Rights Management / digitaalinen käyttöoikeuksien hallinta)-ratkaisuiden mahdollisista vaikutuksista e-kirjojen ympärillä tapahtuvan liiketoiminnan kehittymiseen.
Myös musiikibisneksen puolella erilaisia DRM-ratkaisuja yritettiin kehittää kopioinnin rajoittamiseksi. Yritelmä epäonnistui siinä määrin että vaikka nykyisin DRM-viritysten käyttö on kyseisillä aloilla huomattavasti vähentymään päin vaikutti koko DRM-hässäkkä negatiivisesti ihmisten mielikuviin netistä ostettavan musiikin luotettavuudesta ja käytettävyydestä. Tämän luottamuksen voittaminen takaisin onkin tärkeä erilaisten elokuvia, pelejä, e-kirjoja tai musiikkia verkossa myyvien palveluiden menestymisen edellytys.
Miksi DRM sitten on huono vastaveto piratismille?
DRM taistelee piratismia vastaan rankaisemalla tuotteesta maksavaa asiakasta
1) DRM-suojattu tuote on huonompi kuin suojaamaton tuote
Suojaus asettaa ylimääräisiä ja turhia reunaehtoja tuotteen käyttämiselle esimerkiksi ohjelma/laitesidonnaisuuksien muodossa ---> kun ostat seuraavan e-kirjalukijasi ei ole mitään takeita että aikaisemmin ostamasi teokset toimivat uudessa lukijassa
2) DRM maksaa
DRM-järjestelmien ylläpito ja kehittäminen maksavat rahaa. Nämä rahat tulevat tietenkin niiltä henkilöiltä jotka ostavat ko. tuotteita --> DRM-suojattu tuote on kalliimpi kuin suojaamaton tuote
3) DRM-suojatun tuotteen käytettävyys on sidoksissa palveluntarjoajan pysyvyyteen
Sekä kotimaasta että ulkomailta löytyy surullinen läjä tapauksia joissa DRM-suojattuja tuotteita myynyt kauppa on joko kokonaan lopettanut toimintansa tai lopettanut DRM-palvelimiensa ylläpidon. Tällöin kyseisestä liikkeestä ostetut tuotteet tyypillisesti joko a) lopettavat kokonaan toimintansa b) toimivat huonommin tai c) vaativat käyttäjältä ylimääräistä säätöä toimiakseen.
Nämä seikat huomioonottaen ei ole kovinkaan yllättävää että kuluttajat suhtautuvat nihkeästi DRM-tekniikoihin käyttämissään tuotteissa. Miksi ihmeessä ihmiset maksaisivat ekstraa saadakseen huonommin toimivan / rampautetun tuotteen? Josko vaikka voitaisiin ottaa oppia muiden alojen virheistä ja jättää e-kirjojen myynnin ja markkinoiden kehittymisessä pari kallista ja turhaa välivaihetta pois.
Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!
Arto Lampila Jyväskylästä antaa neuvoja niin kotimaisille kuin kansainvälisille kirjan kirjoittajille, kustantamoille ja kauppiaille miten heidän kannattaa tehdä liiketoimintaansa. Onko sinulla paremmat tiedot, kuin muilla alalla ammatikseen toimijoilla? Vai kykenetkö tekemään samoista tiedoista erilaisen ja paremman johtopäätöksen? Olisi mielenkiintoista kuulla pohdintaasi tältä kantilta.
Vai onko sinulla oma agenda mielessä: Luovan työn tekijöiden tulosten sosialisointi? Hämäyksen vuoksi käytät sanoja kulttuuri, sananvapaus ja demokratia. Ei noilla ole mitään tekemistä sosialisoinnin kanssa.
Eipä tuossa loppujenlopuksi mitään kovin käsittämätöntä logiikkaa takana ole.
Muutkin kulttuurin ja luovuuden ympärille liiketoimintaansa rakentavat alat (esimerkiksi musiikki ) kokeilivat aikanaan DRM-ratkaisuja huonolla menestyksellä -> Nykyisin internetissä myytävä musiikki onkin suurelta osin drm-vapaata. Se että tällä kertaa myynnissä on biisin sijasta kirja ei ratkaise DRM-viritelmien ongelmia joita käsittelin tässä tekstissä.
Miksi kirjallisuusalan toimijoiden pitäisi tuhlata omaansa ja kirjallisuuden ystävien rahaa jo toimimattomaksi todettuun "ratkaisu"malliin?
"Mitä te elokuvakriitikot oikein tiedätte muka elokuvista. Jos olette niin taitavia, miksette perusta omaa elokuvastudioita jotta voisitte tehdä loistavia elokuvia ja tulla miljonääreiksi. Ei tässä maailmassa ole lupaa kritisoida ellei ole tosta parempi empiirisesti todistettuna."
Todella hyvä kirjoitus. Miksi kukaan haluaisi maksaa huonommasta tuotteesta, kun paremman saa ilmaiseksi. Kyllä tuotteen pitäisi vähintään samaa tasoa olla, että siitä mielellään maksaisi.
Pegu: tuossa on kysymys käytännön opista ja kokemuksesta. Siis jokainen jolla on edes kohtuullisesti toimivat aivot ja joka vaivautuu seuraamaan mediateollisuuden rämpimistä rapakossa näkee että asiat voisi hoitaa paremminkin.
Valitettavasti vain tuntuu olevan että jokaisen mediafirman on tehtävä samat virheet aina uudelleen ja uudelleen. Artisti maksaa, samoin kuluttaja, tuotteet ovat sutta ja sekuntaa sekä käyttäjät vihaisia.
Sun ja Arto Lampilan kannattaa perustaa kustantamo. Tai joku muu alan yritys. Olette huomanneet maailmanlaajuisen alan, jossa asioita ei osata hoitaa kunnolla. Teillä on selkeä kilpailuetu, koska omaatte "kohtuullisesti toimivat aivot." Kustantajilla ja muilla alalla olevilla ei näkemyksesi mukaan ole toimivia aivoja.
Kerro lyhyesti miten aiotte tehdä bisnestä ilmaisjakelukirjoilla? Miten hankitte kirjoittajat, kustantajan? Miten hoidatte jakelun? Paljonko kirjoittaja tienaa jakaessaan ilmaiseksi kirjoja netissä? Paljon te tienaatte?
Olen toiminut yrittäjänä reilun viitisen vuotta joten se ei ole mitenkään uutta ja ihmeellistä minulle. Kysymys ei ole siitä onko yrittäjä vai ei, vaan siitä onko jotain josta ihmiset haluaa maksaa vai ei.
Se voi olla tietoa, osaamista, suhteita tai vaikkapa kyky opettaa. Myös nopeasta älystä ja ongelmanratkaisusta saa ihan hyvää korvausta kun löytää todellisen tarvitsijan.
Lyhyesti kerrottuna:
Yksi tapa on Kickstarter-rahoitusalusta, eli laitetaan sinne tiedot että projekti alkaa, tarvitaan sen ja sen verran rahaa, tiedot mitä rahalla aiotaan tehdä ja musiikin tapauksessa vaikka pari youtubevideota tai ämpeekolmosta malliksi että tämmöstä oon saanu aikaan ja haluan laittaa paremmaksi. Siinä sitten luvataan eri summia vastaan erilaisia palkkioita, pikkusummasta kiitokset ja vaikka nimi ylös levyn kansipaperin sisäpuolelle, vähän isommasta tulee kyseinen levy mukaan, vielä isommasta pääsee julkistustilaisuuteen ja kunnon summalla pääsee vaikka laulamaan kaveriksi ja saa live-esityksen tilattua.
Tuohon tyyliin nuo on Kickstarterissa, Indiegogossa ja muissa vastaavissa rahoittaneet vaikka kuinka paljon levyjä ja leffoja ja kirjoja ja pelejä ja muita projekteja.
Kirjoita uusi kommentti
Kirjaudu tai rekisteröidy kirjoittaaksesi kommentteja
Kommentoi 8 kommenttia